Yksinäisyyden kasvot

 

 

Vastaanotollani nousee usein keskusteluissa esiin yksinäisyys. 

Se vilahtelee lauseiden välissä ja sanojen takana. Joskus puhuja ei suoraan sano olevansa yksinäinen, mutta silti käy ilmi, ettei hänellä ole yhtään sydänystävää tai se ainokainen asuu kaukana ja tapaamiset ovat harventuneet elämän oravanpyörässä tai että hän kokee olevansa ulkopuolinen lähes joka paikassa.

 

Mitä yksinäisyys oikeastaan on?

Joku voi olla sosiaalisesti hyvinkin aktiivinen, ahkera yhdistystoimija, luottohenkilö monissa talkoissa tai tapahtumissa ja se, jolta aina kysytään apua ja neuvoa ongelmatilanteissa. Silti hän voi jäädä yksin laittelemaan tavaroita paikoilleen ja tiskaamaan kokouksen kahvikuppeja toisten lähtiessä pareina tai joukkona tilaisuudesta pois jatkamaan keskusteluja muualla.

Joku toinen voi todeta, että hänellä on monia tuttavia, mutta ei yhtään ainoaa ystävää, ei ketään kenelle soittaa kuulumisia tai kenen kanssa lähteä kävelylenkille. Joulu- tai syntymäpäiväkorttia hän ei ole saanut ehkä vuosiin keneltäkään. Puhelimeen vastatessa tietää jo ennalta, että siellä on lehtimyyjä tai sähkösopimuskauppias eikä kukaan, joka oikeasti kysyisi: Miten sinä voit?

Kolmas voi todeta viihtyvänsä mainiosti yksin eikä koe itseään laisinkaan yksinäiseksi, neljäs taas tuntee itsensä ulkopuoliseksi festivaalien tuhatpäisessä yleisössäkin.

 

Yksinäisyys on tunnetila. Se ei ole riippuvainen siitä, onko fyysisesti yksin vai jonkun seurassa. Se on kokemus siitä, ettei ole sielun kontaktia toiseen ihmiseen, ettei saa läheisyyttä. Siksikin yksinäisyyden kasvot ovat niin moninaiset yksin puistonpenkillä istuessa tai väkijoukossa laulaessa.

 

Sivukuvia

Ulkopuolisuuden tunne voi kehittyä jo lapsena. Se voi johtua esimerkiksi ulkoisista tekijöistä kuten perheen pienituloisuudesta tai vaikkapa vain asuinpaikasta.Tai siihen voi vaikuttaa erilaiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset. Se, että tuntee olevansa erilainen kuin muut.

Myös lapsena paljon ystäviä omannut voi kokea aikuisena yksinäisyyttä. Nuorena solmittu avioliitto ja perheen perustaminen, toiselle paikkakunnalle muutto tai kiireinen työelämä voi muuttaa omaa arkea niin, ettei ystäville enää löydy yhtä paljon aikaa kuin ennen ja näin ystävät pikkuhiljaa loittonevat ja rakentavat uusia ystävyyssuhteita. Ystävyydet katkeavat.

Joku on voinut menettää ainoan ystävänsä elämän kiertokulun ja kuoleman kautta.

 

Meitä jo yli vuoden piinannut korona-epidemia on korostanut ja lisännyt yksinäisyyttä merkittävästi. 

Koulut ovat olleet etäopetuksessa, työt tehdään etätyönä, sukulaisia ei ole voinut tavata eikä harrastuksiin ole voinut mennä. Jos ainoa sosiaalinen kontakti on ollut koulun, työpaikan tai harrastuksen kautta, voi yksinäisyys olla todella kouriin tuntuvan musertavaa.

 

Miltä yksinäisyys sitten tuntuu? Se tuntuu aivan fyysisenä kipuna, kivenä sydämen päällä. Se tuo ahdistuksen tunteen ja epätoivonkin. Aamuisin ei ehkä halua nousta vuoteesta ja kohdata sitä yksinäistä arkeaan vaan mieluummin jäisi peiton alle mielikuvien ja unien - toiveidenkin maailmaan.

Yksinäisyys voi oireilla päänsärkynä, nivelkipuna tai muuna fyysisenä oireena johtuen siitä, että mieli ja keho muodostavat yhden kokonaisuuden. Mieli vaikuttaa muun muassa hormonieritykseen, sykkeeseen ja hengitystiheyteen ja sitä kautta kehon kemialliseen tasapainoon. Tasapainon horjuessa alkaa myös keho oireilla ja lisätä samalla mielen oireilua. Mielentila synkkenee edelleen ja heikentää lisää kehon tasapainoa. Kierre on valmis.

 

 

Yksinkertaista lääkettä ei tähän ole, ei pilleriä eikä laastaria. Yksinäisyyden kasvot ovat niin moninaiset. On helppo sanoa, että mene sinne, missä voi tavata muita ihmisiä. Jos yksinäisyys kuitenkin on ollut ainoa seuralainen pitkään, voi kynnys toisille puhumisesta tai jopa päin katsomisesta olla korkea. Ehkä ei uskalla sanoa mitään, ei uskalla hakeutuakaan toisen lähelle, ei uskalla edes hymyillä. On helpompaa painaa pää alas ja jatkaa matkaa maahan katsoen.

 

Moni löytää ystävän lemmikkieläimestä. Se ei tuomitse, arvostele eikä hylkää. Lemmikki ei piittaa puseron kuosista tai sohvan kuluneisuudesta. Kissa tai koira antaa takaisin kaiken saamansa rakkauden ja hyvän moninkertaisena. Joskus allergia tai muu sairaus tai esimerkiksi asunto ovat esteenä lemmikin hankkimisella, mutta jos estettä ei ole, voisiko tässä olla Sinulle ratkaisu?

 

Tärkeintä olisi, ettet jää yksinäisyyden kumppaniksi loputtomiin. Yksin on vaikea nähdä valoa tunnelin päässä ja on hankalaa päästä alkuun. Mutta tärkeää on, että yrittää.

Jos mahdollista, mene vaikkapa kävelyllä. Kulje pystyssä päin ja hymyile vastaantulijoille. Voit saada hymyn takaisin. Huomaat, että pienikin positiivinen palute kantaa hetken matkaa. Ala kerätä näitä positiivisia tuntemuksia.

Mitä muuta voisit uskaltaa kokeilla, minne muualle voisit lähteä pienelle piristävälle päiväkäynnille? Mieti tätä mahdollisuutta omassa elämässäsi, kokeile rohkeasti harrastusmahdollisuuksia tai vaikkapa yhdistystoimintaa.

 

Jos yksinäisyys on osa Sinun elämääsi etkä uskalla tai pysty kokeilla mitään tuossa yllä ehdottamaani, kirjoitapa minulle viesti. Joskus on helpompi pukea ajatukset sanoiksi kirjoittaen. Viesti voi olla pitkä tai lyhyt, mutta kerro jotain itsestäsi ja lähetä viesti sähköpostilla osoitteeseen valmennus@univeraja.fi. Yritetään yhdessä löytää iloa arkeen.